Hummingbirdin suklaakuppikakut

Minulla on Hummingbird bakeryn kirja (leivonnaisia herkkusuille, kuuluisan konditorian suosikkireseptit). Sieltä olen tehnyt näitä suklaakuppikakkuja, joiden avulla saa kyllä makeanhimon tyydytettyä aika tehokkaasti. Tykkään erityisesti siitä, että näiden ohjeet on todella tarkkaan kirjoitettuja, niin että tälläinen yksinkertaisempikin leipuri saa ne onnistumaan.

12 kpl

100g (1,5dl) vehnäjauhoja
20g (0,5dl) kaakaojauhetta
140g (1,6dl) sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
40g suolatonta voita huoneenlämpöisenä
1,2 dl täysmaitoa
1 kananmuna
0,25 tl vanilja-aromia


Kuorrute:
300g (5dl) tomusokeria siivilöitynä
100g suolatonta voita huoneenlämpöisenä
40g (1dl) kaakaojauhetta siivilöitynä
0,4 dl täysmaitoa

Kuumenna uuni 170-asteiseksi.

Mittaa jauhot, kaakaojauhe, sokeri, leivinjauhe, suola ja voi monitoimikoneeseen (tai käytä sähkövatkainta) ja vatkaa hiljaisella nopeudella, kunnes seos on murumaista ja ainekset ovat yhdistyneet.

Vatkaa kannussa keskenään maito, muna ja vanilja-aromi. Kaada sitten puolet seoksesta monitoimikoneeseen, vatkaa edelleen ja käännä teho suuremmalle, jotta seokseen ei jää kokkareita.

Säädä teho taas pienemmälle ja kaada loppu maito hitaasti joukkoon. Ota sekoittumattomat ainekset taikinakaapimella kulhon reunoilta mukaan taikinaan. Sekoita vielä pari minuuttia, jotta seoksesta tulee sileää. Älä sekoita liikaa.

Lusikoi taikina paperivuokiin niin, että vuokiin jää kolmannes tyhjää. Paista kakkuja uunissa 20-25 minuuttia tai kunnes pinta on sormella koetettaessa kimmoisa. Kakun keskelle työnnettyyn tikkuun ei saa tarttua taikinaa. Anna kuppikakkujen jäähtyä hetki pellillä ja nosta ne sitten ritilän päälle jäähtymään kokonaan.

Kuorrutteen teko:
Vatkaa tomusokeria, voita ja kaakaojauhetta monitoimikoneessa tai sähkövatkaimella keskinopeudella, kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla. Säädä koneen nopeus hiljaiselle. Lisää joukkoon maito pari lusikallista kerrallaan. Kun kaikki maito on sekoittunut vaahtoon, käännä kone maksimiteholle. Jatka vatkaamista vähintään 5 minuuttia, niin että seoksesta tulee vaaleaa ja kuohkeaa. Mitä pidempään vaahtoa vatkataan, sitä kuohkeampaa siitä tulee.

Levitä jäähtyneiden kuppikakkujen päälle suklaakuorrute ja koristele pinta suklaaströsseleillä tai hopeakuulilla.

Ilopissa ja protestiliri

Se on muuten aika hauskaa, kun monesti vanhempien mielestä oman vauvan tavalliset ruumiintoimmot ovat niin söpöjä, että niille keksitään omia nimityksiäkin. Tunnustan kyllä, että meilläkin on käytössä pitkä lista erilaisia sanontoja ja tässä iloksenne muutamia niistä.

Ilopissa: vauva nauraa ja hörsköttää niin kovasti että pissa tulee vaippaan.

Protestiliri: vauva ilmoittaa kuuluvaan ääneen eriävän mielipiteensä tilanteesta ja vielä lisävahvistukseksi päästää lirit vaippaan.


Pöksä pökäle: iso kiinteä kakka vaipassa.

Megakakka: vaipassa tai potassa tavaraa reunoja myöten.

Liisterit: maitokakka, joita tulee vielä siinä vaiheessa kun ei syödä kiinteitä ruokia.


Jaahas, taitaa faksia pukata: vauvalla liike pysähtyy ja hän punnaa silmät punoittaen kakat vaippaan.

Kunnon ryökä: vauva röyhtäisee kuin rekkamiehet, mutta suusta ei onneksi tule muuta pihalle kuin ilmaa.

Pukla: yleensä röyhtäys yhdistettynä juuri syötyyn ruokaan, voi myös tapahtua äänettömästi, jolloin vain pukla lattialla paljastaa tapahtuneen (tai se kun vauva rupeaa leikkimään sillä puklalla).

Uusi talo ja sisustamisen tuska!

Me ollaan nyt kohta muutama vuosi asuttu meidän uudessa ja hienossa talossamme. Talosta tuli semmoinen kuin pitikin ja ollaan kaikkeen suht tyytyväisiä. Mutta... Lievää (ja vähän isompaakin) stressiä aiheuttaa se, että talon sisustus ei todellakaan ole vielä valmis. Ei sinne päinkään! Keittiöön on ostettu isompi kahdeksan hengen valkoinen pöytä ja siihen olen kyllä tosi tyytyväinen, mutta muuten huonekalut on sekalainen kokoelma erilaisia juttuja, jotka ei varmasti sovi yhteen juuri mitenkään. Erilaiset huonekalutkin vielä jotenkin kestäisi, jos olisi edes tavarat ja löytäneet paikkansa, mutta kun sitäkään ei ole vielä tapahtunut.

Rakentamisaikana teimme sen päätöksen, että talon sisäpuoliset hommat tehdään ihan valmiiksi (eli rakensimme alakerran ja yläkerran ja myös listatkin ovat paikallaan) ennen kuin muutamme taloon sisälle. Tämä oli kyllä ihan loistava ratkaisu. Nyt on muutamana vuonna sitten maalattu taloa, rakennettu autotallia ja terassia ynnä muuta. Nyt on kaikki jo rakennettu, mutta varaston sisäpuolen hommia ynnä muuta pientä säätöä on vielä tulevalle kesälle tiedossa. Vielä kun saisi nurmikon pihaan, niin sitten pitäisi olla valmista. Voiton puolella kyllä ollaan, mutta ihan vielä ei hurrata. 

Suurin ongelma meillä on se, että ulkovarasto valmistuu vasta tänä vuonna. Eli siis kaikki ulkovarastoon kuuluvat työkalut ynnä muut epämääräiset roinakasat ovat talon sisällä vallanneet yhden huoneen ihan täysin. Rakentamisen jäljiltä on purkkia ja purnukkaa, jotka ovat lisäksi vallanneet yhden vaatehuoneista. Tämä kaikki on ylimääräistä tavaraa, jotka pitäisi olla talon ulkopuolella, mutta kun ne eivät ole. Meillä on yläkerrassa jopa kaksi vaatehuonetta (todella loistava ratkaisu), mutta ne eivät ole kovin tehokkaasti käytössä, koska rakentamisroinien lisäksi niihin ei ole juurikaan ole laitettu kiinteitä hyllyjä seinille vaan sisään on vaan laitettu laatikoita ja epämäärisiä pussukoita sekalaiseen järjestykseen. Ei todellakaan hyvä homma.

Kun sen ulkovaraston nyt saisi käyttöön, niin sitten voisi raivata yläkerrasta yhden makuuhuoneen, vaatehuoneen, yläkerran aulan, työhuoneen ja kuistin hienoiksi ja siisteiksi. Nyt niissä kaikissa on tavaraa, jotka pitäisi olla jossakin muualla. Argh.

Suurta stressiä aiheuttaa myös se, että kun mihinkään ylimääräiseen "sisustamiseen" tai edes siivoamiseen ei vain ole aikaan. Kun on pieni vauva hoidettavana, muutama isompi tenava ja kaikki jokapäiväiset hommat, niin mihinkään ylimääräiseen vaan ei meinaa olla rahkeita ei sitten millään.

Oon nyt kuitenkin koittanut ottaa positiivisen asenteen ja ajatella, että aikansa kutakin. Ei ne lapset ikuisesti pieniä (ja vaativia) ole ja kyllä tämä talokin pikku hiljaa saadaan semmoiseksi kuin halutaankin. Uudessa talossa on kyllä se hyvä puoli, että jo hyvin pienellä sisustamisella saadaan ihan kivan näköistä aikaan. Seinät, kalusteet ja lattiat on kumminkin ihan uusia ja hyvältä ne näyttää, vaikka nyt olisikin sitten vähän vaatimattomampaa sisustusta muuten. Onpahan sitten tekemistä tuleville vuosille, kun sisustusprojekteja riittää varmasti vaikka kuinka paljon ja puutarhasta nyt puhumattakaan. Kaikki tämä on kyllä mielestäni kivaa hommaa, jahka niitä vain joskus ehtisi tehdäkkin.

Kinkku-makaronigratiini (Ham Macaroni and Cheese)

Kyllä ne amerikkalaiset vaan tietää. Tämä on aivan ihanaa ruokaa. Parmesaani pinnalla antaa oivasti lisämakua. Suosittelen! Ohje jälleen kerran Maku-lehdestä.

5 annosta

5 dl makaronia (sarvi)

1 kpl sipulia

200 g saunapalvikinkkua

50 g voita

1/2 dl vehnäjauhoja (karkeita)

6 dl kevytmaitoa

150 g cheddarjuustoa (raastettuna)

1/2 dl tuoretta oreganoa (hienonnettuna)

1/2 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

Pinnalle

50 g parmesaanijuustoa (raastettuna)

50 g cheddarjuustoa (raastettuna)

Keitä makaronit napakan kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä.
Kuori ja hienonna sipuli. Leikkaa kinkku pieniksi kuutioiksi.
Sulata voi paistokasarissa ja kuullota sipuli voissa. Sekoita joukkoon jauhot. Kiehauta. Sekoita joukkoon maito ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä sekoittaen pari minuuttia.
Lisää kastikkeeseen kinkkukuutiot, juustoraaste ja mausteet. Kuumenna, kunnes juusto sulaa.
Sekoita kastike valutetun pastan joukkoon. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle juustoraasteet. Paista makaronigratiinia 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Viimeistele kinkku-makaronigratiini ennen tarjoilua oreganolla.
*Mac & Cheese: Jätä ruoasta kinkku, sipuli ja oregano pois, ja valmista muuten ohjeen mukaan. Tällöin ruoasta riittää neljälle.

Minttusuklaakakku

Sain tuossa ennen joulua isännältä lahjaksi Iloleipurin silikonisen kakkuvuoan ja tein mukana tulleen ohjeen mukaan minttusuklaakakkua. Hyvää tuli ja kaikki meni! :) Täytyy tunnustaa, että ei ole ennen tullut kokeiltua silikonista vuokaa, mutta hyvin näppärältä se kyllä vaikutti. (huomatkaa kuvassa taiteellisena lisänä Hello Kitty muovilautanen, sekä ystävältäni Marikalta lahjaksi saatu (kiitoksia vain!) kynttilälyhty)

200 g	voita
2,5 dl	sokeria
3	munaa
1 dl	kermaviiliä
1 tl	leivinjauhetta
2 tl	vanilliinisokeria
4 dl	vehnäjauhoja
2 rkl	kaakaojauhetta
1,5 dl	Marianne crunch-rouhetta

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Lisää kermaviili ja Marianne-rouhe ja sekoita tasaiseksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää jauhoseos taikinaan siivilän läpi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada kakku vuokaan ja paista 175 asteessa n. 50 min.
Kuorruta halutessasi valkosuklaalla.

Mustikka-juustokakku

Maku-lehden ohjeen mukaan tehty kakku oli todella maittavaa. Tämä on amerikkalaistyyppinen juustokakku ja maku oli tosi jees.

10 annosta

Pohja

250 g digestivekeksejä

50 g voita

3 rkl juoksevaa hunajaa

Täyte

300 g ranskankermaa (rasvaa 28 %)

250 g maitorahkaa

250 g mascarponejuustoa

2 1/2 dl sokeria

3/4 dl maissitärkkelystä

1 rkl vaniljasokeria

1 rkl appelsiininkuoriraastetta

4 kpl munaa

2 dl mustikoita (+ 1 rkl maissitärkkelystä)

Murskaa keksit tehosilppurissa. Lisää pehmeä voi ja hunaja. Sekoita tasaiseksi. Vuoraa irtopohjavuoka (Ø 24 cm) leivinpaperilla. Painele keksimuruseos vuoan pohjalle.
Vatkaa täytteen kaikki ainekset sekaisin kulhossa. Kaada täyte keksipohjalle. Ripottele mustikat pinnalle. Jos käytät pakastemustikoita, sekoita niihin 1 rkl maissitärkkelystä.
Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 45–60 minuuttia, kunnes mustikka-juustokakku on hyytynyt. Jos kakku tummuu paistamisen loppuvaiheessa, peitä vuoka leivinpaperilla.
Vinkki! Leivo amerikkalainen mustikka-juustokakku tarjoilua edeltävänä päivänä, jolloin sen rakenne ehtii jämäköityä. Säilytä juustokakku jääkaapissa.

Meidän vauva ei harrasta yhtään mitään

Monet vanhemmat käyvät vauvojensa kanssa vauvauinnissa, muskarissa, perhekerhossa tai nyt ainakin vähintään avoimen päiväkodin lauluhetkessä. Siellähän vauva tapaa kivasti muita lapsia, oppii sosiaaliseksi, kehittyy hyväksi uimariksi ja musikaaliseksi lapseksi. Vanhemmat pääsevät kotoa neljän seinän sisältä pois ja tapaavat muita vanhempia ja saavat vertaistukea siinä samalla. Kiva juttu ja mikäs siinä.

Totuus kuitenkin meidän perheessä on, että alle vuoden ikäisiä lapsia ei ole viety ainoaankaan harrastukseen. Ei edes perhekerhoon tai lyhyeen lauluhetkeenkään. En ole todellakaan jaksanut ruveta säätämään minkään vauvaharrastuksen kanssa, enkä myöskään ole kokenut tälle mitään tarvetta. Meillä vauvat viettävät ekan vuotensa 90% kotona. Päivittäin käydään kyllä pihalla (yleensä päikkäreillä), mutta muuten syödään, nukutaan ja ihmetellään elämää olohuoneen lattialla. Siinä se. Tämän kummempaa aktiviteettia emme ole kehitelleet ja silti heistä on kasvanut ihan normaaleja ja sosiaalisia lapsukaisia.

Sosiaalista elämää kolmen lapsen perheessä riittää ihan tarpeeksi. Meillä on tietysti vielä onnellinen tilanne siinä, että suurin osa sukulaisista ja ystävistä asuu samassa kaupungissa tai ainakin lyhyen ajomatkan päässä. Me siis vierailemme ja meillä vieraillaan suht ahkerasti. Siinä se vauva kulkee mukana ihan tavallisessa elämänmenossa.

Yli vuoden ikäisten harrastuksia on sanellut se, ovatko he kotona vai päivähoidossa. Pääsääntöisesti alle kouluikäiset päivähoidossa olevat lapset eivät harrasta yhtään mitään. Kuitenkin nyt juuri on esimerkiksi semmoinen tilanne, että keskimmäinen 4-vee on päivät kotona äidin ja vauvan kanssa ja hänen kohdalllaan olemme kyllä harrastaneet kaikkea mahdollista hyvin aktiivisesti tämän talven aikana. On ihan eri asia viettää päivä kotona ja sitten illalla käydä vähän satujumpassa, kuin että olisi päivän hoidossa ja kiiruulla käytäisiin kotona syömässä ja sitten taas lähdettäisiin johonkin jumppaan ja siinä se päivä sitten olisikin. Kivojahan ne harrastukset on, mutta meillä mennään sen mukaan mikä on järkevää kussakin elämäntilanteessa.

Pätkis-kuppikakut

Tein tuossa ennen joulua Maku-lehden ohjeen mukaan pätkis-kuppikakkuja. Niistä tuli kyllä hittikamaa ja maistuivat kaikenikäisille herkkusuille. En laittanut elintarvikeväriä kuorrutukseen, mutta muuten tein ohjeen mukaan.

12 kpl

100 g voita

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

3 rkl kaakaojauhetta

1 1/2 tl vaniljasokeria

1 1/2 tl leivinjauhetta

80 g maitosuklaata (4 Pätkis-patukkaa)

1 1/2 dl maustamatonta jogurttia (rasvaa 2,5 %)

2 kpl munaa

Kuorrutus

3 1/2 dl tomusokeria (siivilöitynä)

50 g voita (huoneenlämpöisenä)

125 g tuorejuustoa (ei kevyttä)

1/8 tl elintarvikeväriä (punaista)

Pinnalle

40 g maitosuklaata (2 Pätkis-patukkaa)

1 rkl koristerakeita

Sulata rasva ja anna jäähtyä.
Sekoita kuivat aineet ja paloitellut pätkikset keskenään.
Vatkaa rasvan joukkoon vispilällä jogurtti ja munat. Sekoita joukkoon kuivat aineet. (Taikinaa ei tarvitse vatkata koneella.)
Jaa taikina muffinipellille voideltuihin tai paperisiin vuokiin. Voit myös kiinnittää leivinpaperipalat voideltuihin muffinipellin koloihin. Paista pätkis-kuppikakkuja 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.
Tarkista kypsyys tikulla. Jäähdytä.
Valmista kuorrutus. Vatkaa tomusokeri ja pehmeä voi sähkövatkaimella tasaiseksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto. Lisää tippa elintarvikeväriä. Vatkaa, kunnes seos on kuohkeaa. Varo kuitenkin vatkaamasta liikaa, ettei kuorrutuksen rakenne kärsi.
Pursota kuorrutus pätkis-kuppikakuille. Viimeistele pätkispaloilla ja koristerakeilla.