Lähes jokainen vanhempi repii hiuksia päästään jossakin vaiheessa siitä, kun LAPSI EI SYÖ!! Lapset ovat tietysti luonnostaan epäluuloisia kaikkia uusia makuja kohtaan, toiset enemmän toiset vähemmän. Se on kyllä tosi palkitsevaa kokkailla mielestään hyvää ja terveellistä kotiruokaa ja kun lautasen antaa lapsen eteen, niin palkinnoksi saat yök, kamalaa, en syö tms. Meillä esikoinen on nirsoista nirsoin lapsi, jolle kaikki uudet ruoat vaativat kymmenien kertojen totuttelun ja sittenkään se ei välttämättä uppoa. Keskimmäinenkin nirsoilee joistakin ruokalajeista, mutta keskimäärin kuitenkin syö aika reippaasti. Nuorimmaisella ei ole kiinteitä vielä aloitettukaan, mutta odotan todella "innolla" mihin luokkaan hän sijoittuu. Noin seitsemän vuoden ruokataistelujen jälkeen ollaan kuitenkin ehkä jotakin opittukin ja esikoinen saatu pidettyä myös terveenä ja hengissä.Oon luonut muutaman perussäännön, joiden mukaan koitetaan hoitaa ruokailut kunnialla loppuun (suuremmalla tai pienemmällä menestyksellä).
- Ruokavaihtoehtona on se mitä eteen annetaan. Aikuiset päättävät mitä syödään ja lapsilta ei juuri mielipiteitä kysellä. Näin siis periaatteessa. Keskustelen kuitenkin usein lasten kanssa siitä, mistä ruokalajeista tykkäävät ja mikä voisi olla lempiruokaa. Ei kannata kysellä mistä ruoasta ei tykkää, koska se lista on pitkä kuin nälkävuosi. Eli koitan suunnata lasten ajatukset miettimään aktiivisesti, mikä ruoka on hyvää ja "unohtamaan" ne mielestään pahat ruoat. Varsinkin kun lapset laittavat sinne pahojen ruokien listalle tasan sellaiset ruoat, mitä eivät ole ikinä maistaneetkaan...
- Ole kuitenkin tarvittaessa joustava. Ei kannata pomottaa, että sinähän syöt tämän ruoan ja sillä sipuli. Sanon (kokemuksesta), että ei tasan tule onnistumaan. Kuuntele lasta ja jos hän ei oikeasti jostakin tykkää (meillä esim. hernekeitto on kamalista kamalin ruoka), niin riittää että lapsi maistaa!
- "Syö viisi lusikallista". Tämä on meillä jatkuvasti hoettu lause. Eli kun lapsi sanoo: minä en tykkää, yök! Äiti sanoo: syöt viisi lusikallista. Todella usein käy niin, että kun lapsen suureelliseen julistukseen kamalasta ruoasta ei kiinnitä huomiota, vaan ihan tyynesti ja ohimennen ilmoittaa että syöt viisi lusikallista (ja sitten jatkat oman ruokasi syömistä kaikessa rauhassa ja et kiinnitä sen suurempaa huomiota kiukuttelijaan), niin lapsi aloittaa syömään viisi lusikallista ja sitten vahingossa syökin koko lautasen tyhjäksi. Jos ruoka ei ala uppoamaan, niin toisena vaihtoehtona sitten lasken yhdessä lapsen kanssa ne viisi lusikallista ja sitten lapsi saa vaikka leipää lisäksi.
- Älä tee asiasta numeroa. Oltiin kerran kylpylälomalla, jossa seurattiin kun erään perheen nuorin tyttö ei halunnut syödä seisovasta pöydästä ikinä yhtään mitään. Vanhemmat ehdottelivat kaikkea mahdollista ja kauhean stressaantuneena yrittivät saada pikkuprinsessan syömään edes jotakin. Mun niiiin teki mieli sanoa heille, että ANTAKAA OLLA!! Siinäkin perheessä muut lapset söivät aivan hyvin, mutta heihin ei kiinnitetty mitään huomiota kun pieni kiukuttelija varasti shown. Kuulemma hotellihuoneessa neiti sitten vaan söi suolakeksejä, kun mikään muu ei kelvannut. Siis minkä ihmeen takia nämä vanhemmat vaan eivät laittaneet tyttärensä lautaselle erinnäisä ruokia, ilmoittaneet, että siinä on ruoka, syö mitä syöt ja sen jälkeen nauttineet rauhassa omasta ateriastaan ja keskustelleet muiden lastensa kanssa mukavista asioista.
- Ruoka-aikojen välillä ei syödä. Meillä hoetaan myös jatkuvasti, että seuraava ruoka on sitten parin tunnin päästä, että nyt syöt mitä syöt ja sitten on turha valittaa jos on nälkä. Eli jos ruoka ei kelpaa, niin sitten on ilman. Puolen tunnin päästä on turha mitään voileipää ruveta kinuamaan. Hieman eri asia on jos vaikka päivällinen vähän venyy ja lapsilla rupeaa olemaan nälkä, niin silloin voin antaa heille vaikka porkkanaa pureskeltavaksi.
- Karkkipäivä on kerran viikossa. Nirsotkin lapset syövät miellään herkkuja, mutta koittakaa rajoittaa niiden saanti yhteen päivään viikossa. Älä myöskään palkitse herkuilla.
- Ota lapsi mukaan ruoan valmistamiseen. Tämä on toimiva keino. Jos lapsi on saanut itse pilkkoa vihannekset, niin hän suuremmalla todennäköisyydellä myös niitä maistaa.
- Kata pöytä kauniisti ja rauhoittukaa yhdessä syömään. Jos ei kukaan muu arvosta äidin kattauksia, niin ainakin äidillä hermo lepää kun ei tarvitse syödä lehtipinojen keskellä.
- Älä leimaa lasta. Älä sano muille (varsinkaan lapsen kuullen), että tämä meidän Petteri on kauhean nirso syömään ja juuri mikään ruoka ei hänelle kelpaa. Varmasti lapsesta tulee nirso, jos sitä hänelle jatkuvasti toitotetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti