Kuinka opettaa lapsi ajamaan ilman apupyöriä?

Jokainen vanhempi kokee ylpeyden hetkiä silloin, kun oma lapsii oppii polkemaan ilman apupyöriä. Mitä aikaisemmin lapsi sen oppii, niin sitä hienommalta se vanhemmista tuntuu. Ja vastaavasti mitä myöhemmin homma onnistuu, niin sitä enemmän ahdistusta kehittyy koko asiasta. Kun oma lapsi alkaa lähestyä kouluikää ja ei suostu luopumaan apupyöristä, niin kyllä siinä hieman meinaa tuskahikeä pukata vanhemmille. Sitten kun vielä tietysti naapurissa tai sukulaisissa on joku pikku-eemeli, joka polkee ilman apupyöriä kolmevuotiaana.

Meillä keskimmäinen 5-vee lapsi pyysi tässä taannoin ottamaan pyörästään apupyörät pois. Lapsi siinä vähän aikaa potkiskeli jaloilla vauhtia ja sitten alamäessä laittoi jalat polkimille ja lähti polkemaan! Vanhenpien ei tarvinnut sekaantua tähän hommaan ollenkaan. Me oltiin aivan ihmeissään, että näinkö helppoa se voi olla!!

Esikoinen ei meinaan 5-vuotiaana olisi todellakaan lähtenyt polkemaan ilman apupyöriä minnekkään. Hänen kohdallaan oppimisprosessi oli todella pitkällinen. Me koitettiin oikeasti vaikka mitä. Me nostettiin niitä apupyöriä vähän ylemmäs, että lapsi oppisi polkemaan ilman niiden tukea. Joo ei onnistunut. Sitten otettiin apupyörät pois ja meillä oli semmoinen työntöaisa, josta pidettiin lasta pystyssä. No ei se lapsi siinäkään mitään oppinut. Sitten heivattiin työntöaisa pois ja juostiin lapsen perässä selästä kiinni pitäen. Ei onnistunut. Lasta vaan niin kauheasti pelotti se kaatuminen, että ei uskaltanut aktiivisesti itse lähteä polkemaan ilman mitään tukea.

Tässä vaiheessa tein, kuten kuka tahansa vanhempi ja menin googleen. Netistä sain kyllä vertaistukea kaikilta muiltakin vanhemmilta, joiden lapset ei vaan meinaa oppia polkemaan ilman apupyöriä. Netistä löytyi myös kaikista ratkaisevin ohje, minkä avulla esikoinen lopulta oppi pyöräilemään ja varsin helposti oppikin. Kerron salaisuuden myös teille ja tässä se tulee:

Laske pyörän istuinta niin matalalle, että lapsen jalat yltävät tukevasti maahan.

Eli vaikka lapsen polvet olisivat vähän koukussa, niin tässä harjoitteluvaiheessa tärkeintä on, että lapsi saa tarvittaessa jalat nopeasti maahan. Pyöräily ei tunnu ihan niin huteralta ja kynnys polkimien koittamiseen pienenee, kun jaloilla saa helposti tukea maasta. Ei myöskään kannata aloittaa harjoittelua siitä kaikkein isoimmasta pyörästä, mikä lapsella mahdollisesti on jo hankittuna vaan pienempää pyörää on helpompi tässäkin suhteessa hallita. Meillä on myöskin ollut käytössä semmoinen potkupyörä, jossa ei ole polkimia ollenkaan. Siinä lapsi saa treenattua tasapainoa todella hyvin ja pelkoa kaatumisesta ei juurikaan ole.

Pyöräilemistä ilman apupyöriä kannattaa harjoitella suurin piirtein heti keväällä kun tiet ovat kuivia. Tässä on nimittäin se hyöty, että lapsilla on aikaisin keväällä vielä enemmän vaatetta päällä ja jos pyörällä vähän kaatuu, niin toppahousujen kanssa ei välttämättä tule mitään haavaa. Kesähelteillä kun otat apupyörät pois, niin siitä asfaltista tai sorasta saa ihan kivan haavan polveen, kun vähänkin ottaa maahan lähituntumaa...

Sitten kun lapsi vihdoin ja viimein polkee sujuvasti ilman apupyöriä ja vanhemmat hurraavat ja ovat niin ylpeitä, niin jo heti kohta iskeekin sitten seuraava huoli: Miten opettaa lapsi jarruttamaan?? :)
Meillä esikoinen oppi polkemaan niin aikaisin keväällä, että tien vieressä oli vielä korkea lumivallit. Niinpä hän koki jarruttamisen ihan turhaksi puuhaksi ja yksinkertaisesti vaan otti niin kovat vauhdit kuin suinkin sai ja ajoi suoraan lumipenkkaan. Onneksi sitä jarruttamistakin sitten opeteltiin ennen kuin ihan kaikki lumet olivat ehtineet sulaa.