Paahdetut kasvikset ja minttujogurttikastike

Kokeilin ekaa kertaa bulguria ja se oli ihan jees. Minttukastike ja paahdetut kasvikset oli myös tosi maittavia, joten kaiken kaikkiaan hyvä ruoka. Ohje Maku-lehdestä.

4 annosta

1 kpl munakoisoa

3 kpl porkkanaa

2 kpl palsternakkaa

1/2 dl oliiviöljyä

1 tl suolaa

1/2 tl juustokuminaa

1/2 tl korianterinsiemeniä (jauhettuna)

2 rkl sitruunamehua

Bulgur

8 dl vettä

1 tl suolaa

1/2 tl kurkumaa (tai currya)

4 dl bulguria

Lisäksi

400 g turkkilaista jogurttia (tai kreikkalaista)

1 tl sokeria

1 tl minttua

1/2 tl suolaa

Huuhtele ja viipaloi munakoiso. Huuhtele, kuori ja lohko porkkanat ja palsternakat.
Levitä kasvikset leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Valuta niille öljy ja mausta suolalla, juustokuminalla ja korianterilla.
Paahda kasvikset kypsiksi 225-asteisen uunin keskitasolla 25–30 minuuttia. Mausta sitruunamehulla.
Bulguria varten kiehauta kattilassa vesi ja mausta se suolalla ja kurkumalla. Lisää bulgursuurimot. Keitä kypsäksi keskilämmöllä ja kannen alla, noin 10 minuuttia.
Valuta bulgur ja siirrä se tarjoiluvadille. Lisää päälle paahdetut kasvikset.
Sekoita jogurttiin sokeri, minttu ja suola. Tarjoa minttu-jogurttikastike bulgurin ja paahdettujen kasvisten kanssa.

Broileriburritot

Tämä pieni mittarimato (näyttääkin ihan siltä!) on broilerilla ja maissilla täytetty burrito! Oli ihan sikahyvää ja kivaa vaihtelua ainaisten jauhelihatäytteiden sijaan. Ohje on Maku-lehdestä ja tätä kyllä tulee tehtyä toistekkin!

4 annosta

400 g maustamattomia broilerinsuikaleita

1 rkl rypsiöljyä

1 kpl punaista paprikaa

285 g maissia (säilyke)

1 tl oreganoa

1/2 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

Lisäksi

8 kpl vehnätortillaa

340 g tomaattisalsaa

100 g juustoa (raastettuna)

200 g ranskankermaa (rasvaa 15-18 %)

50 g maissilastuja (murennettuna)

Ota broileri huoneenlämpöön puoli tuntia ennen paistamista. Ruskista se öljyssä pannussa.
Huuhtele ja halkaise paprika, poista siitä siemenet. Silppua paprika ja lisää se pannuun. Paista hetki, kunnes paprika pehmenee ja saa väriä. Lisää valutettu maissi. Mausta broileriseos oreganolla, suolalla ja mustapippurilla.
Ota yksi tortilla kerrallaan leikkuulaudalle. Levitä tortillalle valmista tomaattisalsaa ja broileriseosta. Kääri tortilla rullalle ja nosta se voideltuun uunivuokaan. Jatka näin.
Ripottele päälle juustoraaste. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes juusto sulaa ja saa kauniin värin.
Murenna broileriburritojen päälle maissilastuja.
Tarjoa broileriburritot ranskakerman ja runsaan vihersalaatin kanssa.

Chocolate chip cookies - suklaahippupikkuleivät

Tein tuossa Maku-lehden ohjeen mukaan suklaakeksejä. No "yllättäen" niistä tuli tosi hyviä!

60 kpl

4 1/3 dl vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

1/2 tl suolaa

225 g voita

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

2 tl vaniljasokeria

2 kpl munaa

450 g suklaata (hippuja, esim Hershey´s)

Chocolate Chip Cookies eli amerikkalaiset suklaacookiet valmistetaan näin:
Sekoita keskenään jauhot, sooda ja suola.
Vatkaa voi ja sokerit isossa kulhossa vaahdoksi.
Vatkaa sekaan munat. Kääntele joukkoon jauhoseos. Sekoita mukaan suklaahiput.
Ota lusikalla taikinasta nokareita leivinpaperin päälle pellille. Pyörittele ja litistä pikkuleiviksi.
Paista 200-asteisessa uunissa 8–10 minuuttia, kunnes suklaacookiet ovat kauniin ruskeita.
Anna suklaacookieiden jäähtyä hetken ja siirrä ritilälle.

 

Uunilohi ja lisukkeet

Tässä on meidän tavallisista tavallisin kalaruoka, mitä tulee tehtyä melkein joka viikko. On kuitenkin tosi hyvää! Eli laitetaan lohenpala uuniin, päälle esim. tillin makuista tuorejuustoa yksi purkki. Paistetaan kunnes kala kypsä. Tarjotaan lisänä riisiä, sekä fetasalaattia. Tulee nopeasti ja maistuu perheessä lähes kaikille. (yksi lapsista kyllä aina yrittää piilottaa ne kalanpalat riisin sekaan ja kirkkain silmin vakuuttaa, että juu kaikki kalat on syöty!)

Kuinka saada lapsi syömään ruokaa?

Lähes jokainen vanhempi repii hiuksia päästään jossakin vaiheessa siitä, kun LAPSI EI SYÖ!! Lapset ovat tietysti luonnostaan epäluuloisia kaikkia uusia makuja kohtaan, toiset enemmän toiset vähemmän. Se on kyllä tosi palkitsevaa kokkailla mielestään hyvää ja terveellistä kotiruokaa ja kun lautasen antaa lapsen eteen, niin palkinnoksi saat yök, kamalaa, en syö tms. Meillä esikoinen on nirsoista nirsoin lapsi, jolle kaikki uudet ruoat vaativat kymmenien kertojen totuttelun ja sittenkään se ei välttämättä uppoa. Keskimmäinenkin nirsoilee joistakin ruokalajeista, mutta keskimäärin kuitenkin syö aika reippaasti. Nuorimmaisella ei ole kiinteitä vielä aloitettukaan, mutta odotan todella "innolla" mihin luokkaan hän sijoittuu. Noin seitsemän vuoden ruokataistelujen jälkeen ollaan kuitenkin ehkä jotakin opittukin ja esikoinen saatu pidettyä myös terveenä ja hengissä.Oon luonut muutaman perussäännön, joiden mukaan koitetaan hoitaa ruokailut kunnialla loppuun (suuremmalla tai pienemmällä menestyksellä).

1. Ruokavaihtoehtona on se mitä eteen annetaan. Aikuiset päättävät mitä syödään ja lapsilta ei juuri mielipiteitä kysellä. Näin siis periaatteessa. Keskustelen kuitenkin usein lasten kanssa siitä, mistä ruokalajeista tykkäävät ja mikä voisi olla lempiruokaa. Ei kannata kysellä mistä ruoasta ei tykkää, koska se lista on pitkä kuin nälkävuosi. Eli koitan suunnata lasten ajatukset miettimään aktiivisesti, mikä ruoka on hyvää ja "unohtamaan" ne mielestään pahat ruoat. Varsinkin kun lapset laittavat sinne pahojen ruokien listalle tasan sellaiset ruoat, mitä eivät ole ikinä maistaneetkaan... 
2. Ole kuitenkin tarvittaessa joustava. Ei kannata pomottaa, että sinähän syöt tämän ruoan ja sillä sipuli. Sanon (kokemuksesta), että ei tasan tule onnistumaan. Kuuntele lasta ja jos hän ei oikeasti jostakin tykkää (meillä esim. hernekeitto on kamalista kamalin ruoka), niin riittää että lapsi maistaa!
3. "Syö viisi lusikallista". Tämä on meillä jatkuvasti hoettu lause. Eli kun lapsi sanoo: minä en tykkää, yök! Äiti sanoo: syöt viisi lusikallista. Todella usein käy niin, että kun lapsen suureelliseen julistukseen kamalasta ruoasta ei kiinnitä huomiota, vaan ihan tyynesti ja ohimennen ilmoittaa että syöt viisi lusikallista (ja sitten jatkat oman ruokasi syömistä kaikessa rauhassa ja et kiinnitä sen suurempaa huomiota kiukuttelijaan), niin lapsi aloittaa syömään viisi lusikallista ja sitten vahingossa syökin koko lautasen tyhjäksi. Jos ruoka ei ala uppoamaan, niin toisena vaihtoehtona sitten lasken yhdessä lapsen kanssa ne viisi lusikallista ja sitten lapsi saa vaikka leipää lisäksi.
4. Älä tee asiasta numeroa. Oltiin kerran kylpylälomalla, jossa seurattiin kun erään perheen nuorin tyttö ei halunnut syödä seisovasta pöydästä ikinä yhtään mitään. Vanhemmat ehdottelivat kaikkea mahdollista ja kauhean stressaantuneena yrittivät saada pikkuprinsessan syömään edes jotakin. Mun niiiin teki mieli sanoa heille, että ANTAKAA OLLA!! Siinäkin perheessä muut lapset söivät aivan hyvin, mutta heihin ei kiinnitetty mitään huomiota kun pieni kiukuttelija varasti shown. Kuulemma hotellihuoneessa neiti sitten vaan söi suolakeksejä, kun mikään muu ei kelvannut. Siis minkä ihmeen takia nämä vanhemmat vaan eivät laittaneet tyttärensä lautaselle erinnäisä ruokia, ilmoittaneet, että siinä on ruoka, syö mitä syöt ja sen jälkeen nauttineet rauhassa omasta ateriastaan ja keskustelleet muiden lastensa kanssa mukavista asioista. 
5. Ruoka-aikojen välillä ei syödä. Meillä hoetaan myös jatkuvasti, että seuraava ruoka on sitten parin tunnin päästä, että nyt syöt mitä syöt ja sitten on turha valittaa jos on nälkä. Eli jos ruoka ei kelpaa, niin sitten on ilman. Puolen tunnin päästä on turha mitään voileipää ruveta kinuamaan. Hieman eri asia on jos vaikka päivällinen vähän venyy ja lapsilla rupeaa olemaan nälkä, niin silloin voin antaa heille vaikka porkkanaa pureskeltavaksi. 
6. Karkkipäivä on kerran viikossa. Nirsotkin lapset syövät miellään herkkuja, mutta koittakaa rajoittaa niiden saanti yhteen päivään viikossa. Älä myöskään palkitse herkuilla.
7. Ota lapsi mukaan ruoan valmistamiseen. Tämä on toimiva keino. Jos lapsi on saanut itse pilkkoa vihannekset, niin hän suuremmalla todennäköisyydellä myös niitä maistaa. 
8. Kata pöytä kauniisti ja rauhoittukaa yhdessä syömään. Jos ei kukaan muu arvosta äidin kattauksia, niin ainakin äidillä hermo lepää kun ei tarvitse syödä lehtipinojen keskellä.
9. Älä leimaa lasta. Älä sano muille (varsinkaan lapsen kuullen), että tämä meidän Petteri on kauhean nirso syömään ja juuri mikään ruoka ei hänelle kelpaa. Varmasti lapsesta tulee nirso, jos sitä hänelle jatkuvasti toitotetaan.

Ota myös taapero hommiin mukaan

Aikaisemmin kirjoittelin juttua 4-vuotiaan sekä 7-vuotiaan kotitöistä. Myös 1-3 vuotiaat ovat oivia apulaisia kotihommissa ja tässä vähän listaa heille sopivista töistä. Jos innokkuudella mitataan, niin taaperot ovat huippuluokkaa kotitöiden tekemisessä. Luonnollisesti tämän ikäisiltä on turha odottaa itsenäistä työskentelyä. Usein kuitenkin stressaantunut äiti yrittää saada edes joitakin hommia tehdyksi, kun samalla pitäisi vahtia taaperoa joka mennä viipottaa pitkin taloa ja levittää tavaraa sitä mukaan kun sitä saa laitettua paikalleen. Huomattavasti helpompaa on siis ottaa taapero mukaan töitä tekemään. Hommat sujuvat oikein mukavasti kun muistaa samalla kehua kuinka loistavia äidin/isän pikku apulaisia he ovatkaan. Listaan kuuluu myös asioita, joita he voivat itsensä hyväksi, sen sijaan että äiti tekee kaiken heidän puolestaan.

1. Lelujen kerääminen lattialta. Pieni ämpäri käteen ja menoksi vain. Meillä on toiminut todella hyvin niin, että lapset keräävät pienet lelut ämpäreihin, jotka he sitten kiikuttavan äidin luo ja äiti hoitaa lelujen lajittelun oikeille paikoilleen. 
2. Pölyjen pyyhkiminen. Oma rätti käteen ja ohjeista pyyhkimään esim. omia leluja tms. Tämä saa lapset tuntemaan itsensä erityisen isoiksi ja tärkeiksi kun on oikein oma rätti kädessä.
3. Kasvien kastelu. Vahdi itse vieressä, mutta hoituu kyllä varmasti hyvin.
4. Lehtien haravointi ja lumityöt. Anna harava tai lapio käteen ja päästä taapero vapaaksi. Lopputulos ei todellakaan ole tässä tärkeä asia.
5. Pyykkäyshommat. Taapero on ihan pätevä antamaan vaatteita ripustettavaksi ja laittamaan pieniä sukkia itse kuivumaan.
6. Käpyjen kerääminen. Toimii yhtä hyvin kuin pienten lelujen kerääminen lattialta. 
7. Pukeutuminen itse. Monesti taaperot haluavat itse pukeutua. Anna heille siihen mahdollisuus. Meillä lähdöt onnistuvat hyvin niin, kun se perheen hitain pukeutuja laitetaan ensin hommiin ja sillä välin äiti ehtii tehdä tuhat ja yksi muuta asiaa ja taapero saa rauhassa toteuttaa itseään vaatteiden pukemisessa. Muista kehua lopputulosta ja korjaa ohimennen vaatteet kunnolla päälle. Älä siis tee numeroa siitä, että korjataan nämä vaatteet nyt kunnolla päälle, vaan kehu taaperon pukeutumistaitoja samalla kun laitat vaatteet kunnolla päälle. Taaperon huomio kiinnittyy siis vanhemman kehuihin, eikä siihen että hänen itse päälle laittamiaan vaatteita korjataan jotenkin toisin päin.
8. Hampaiden pesu. Todella jännittävää lapsista. Aikuinen pesee kuitenkin lopuksi vielä kaikki hampaat.

Stressitön tapa päästä vaipoista eroon

Meidän perheessä on harrastettu ehkä hieman normaalista poikkeavaa tapaa opettaa lapsi käymään vessassa. Ensinnäkään en usko, että lasta voi juurikaan "opettaa" kuivaksi. Aasin voi kyllä tuoda lähteen luo, mutta ei opettaa juomaan.Seuraavassa hieman kuvausta meidän systeemistä.

1. Potta tutuksi heti vauvasta saakka. Eli heti kun vauva oppii istumaan siinä noin puolen vuoden jälkeen, laitetaan beibi myös potalle. Aina kun vaihdetaan vaippa, istutaan myös potalla ainakin jokusen minuutin. Meidän kokemuksella vauvalla on niin mukavaa olla ilman vaippaa, että pissaa jo pelkästään siitä ilosta. Jos ja kun pottaan jotakin vahingossa tulee, kehutaan ja riemuitaan todella suureellisesti. Jos mitään ei tule, niin ei tehdä asiasta numeroa. Tarkoitus ei todellakaan tässä vaiheessa ole opettaa lasta kuivaksi, vaan tehdä potalla istuminen tutuksi. Eli aina vaipanvaihdon yhteydessä myös potalle. Tämä on vaihe, joka kestää keskimäärin muutaman vuoden, ennen kuin lapsi oikeasti oppii kuivaksi. Itse olen kokenut suurena hyötynä sen, että melkein aina sinne pottaan tulee joku pikkuliri kuitenkin ja se on aina sitten seuraavasta vaipasta pois. Eli vähemmän vaipanvaihtoja! Esikoinen oppi kakkaamaan potalle jo vuoden ikäisenä ja se oli kyllä todella kätevää. (Keskimmäinen kyllä otti vahingon takaisin ja suostui kakkaamaan potalle vasta kolmen vuoden ikäisenä)
2. Kun se kuivaksi opettelun aika sitten oikeasti tulee vastaan, niin potta on siinä vaiheessa jo lapselle vanha tuttu kaveri. Ei mikään uusi ihmetys, josta ei edes ymmärrä mitä sillä tehdään. Meillä vaipoista on päästy eroon sillä tavalla, että yllä kuvattua systeemiä jatketaan järjestelmällisesti niin kauan, kunnes vaipat alkavat olla kuivia. Esikoiselta sai ottaa vaipat pois kahden ja puolen vuoden ikäisenä ja keskimmäiseltä 3-vuotiaana. Yövaipat sai molemmilta ottaa samalla kertaa pois, koska aamulla aina ensimmäiseksi mentiin potalle ja sinnehän ne yöpissat sitten tulivat lähes aina. Meillä on numero kolmas parhaassa vaippaiässä ja hänellä kyllä harjoitetaan tätä samaa systeemiä ehdottomasti.