Puuh, ja pölyt blogista pois. Elämä on aika hektistä näin ruuhkavuosina. Vaikeusastetta lisää se, että toinen puolisko on nykyään viikot poissa töissä toisella paikkakunnalla ja minä hoidan sitten omien töiden lisäksi taloutta täysipainoisesti ja koitan pitää ne kolme lapsukaista jotenkin hengissäkin ja ruokittuna ja vaatetettuna. Vuorokaudessa ei siis ole ylimääräistä tuntia yhtään.
No kaikesta tästä kiireestä ja minuuttiaikatauluista huolimatta, olen nyt kokenut pienoisen pyöräilyinnostuksen. Isäntähän meillä on pyöräilyfanaatikko, joten sikäli homma ei ole mitenkään uutta meidän perheessä. Olen nyt kuitenkin vienyt lapsia hoitoon pyöräkärryllä auton sijasta ja hyvin on homma toiminut. Meiltä on hoitoon noin pari kilometriä ja sen jälkeen pitää vielä polkea töihin neljä kilometriä.
Suunnittelua se kyllä vaatii ja aamulla pitää olla ajoissa asialla. Mutta ei se nyt ihan paha nakki ole kuitenkaan ainakaan näin kesäaikaan hyvillä keleillä. Olenkin nyt vakavasti harkinnut tavarapyörän hankkimista, sähköistä sellaista. Miettiä sopii, että investoiko siihen sen pari kolme tonnia ja jättää uuden auton ostamatta. Voisi olla ihan harkitsemisen arvoinen asia.
