Jokaisen perheen elämässä tulee hetkiä, kun lapsi pitää viedä lääkäriin. Toisille onnekkaille harvemmin ja toisille sitten vähän useammin. Oli sitten lapsella korva kipeänä tai huuli halki (been there, done that), itse lääkäriin meno on aina projekti joka on syytä ottaa vakavasti, että hommasta selvitään kunnialla. Minulla on näissä aina mottona: varaudu ja valmistaudu kaikkeen mahdolliseen!
Vaikka kuinka olisi lääkärinaika varattuna ja kuvittelet, että käydään vaan äkkiä siellä, saadaan korvatulehdukseen antibiootit ja apteekin kautta kotiin. Tunnin keikka korkeintaan. Melkein aina homma kestää kuitenkin kauemmin kuin kuvittelitkaan. Ensin lääkäri on vähän myöhässä, sitten hän haluaa ottaa varmuudeksi muutamat labrakokeet, meette jonottamaan labraan, odotatte tuloksia, odotatte että lääkäri ehtii ne katsoa, odotatte että lääkäri ehtii ottaa teidät uudestaan vastaan ja sen jälkeen meette sitten jonottamaan vielä apteekkiin, jossa ruuhka-aikana voi hyvinkin mennä puoli tuntia kevyesti. Ja hups, kolme tuntia onkin mennyt niin että pärähti. Jos et ole valmistautunut, niin sinulla on mukanasi väsynyt, nälkäinen ja kipeä lapsi ja kenelläkään ei ole mukavaa siinä vaiheessa.
Varustautuminen on tietysti sitä tärkeämpää mitä pienemmästä lapsesta on kysymys. Kela-kortilla pääsee jo pitkälle, mutta sillä ei lasta ruokita eikä vaippaa vaihdeta. Kouluikäiset ovat jo suht joustavia, mutta taaperot ja vauvat varsinkin tarvitsevat ruokaa ja unta, olitte sitten kotona tai ensiavussa jonottamassa. Parhaassa tapauksessa olet yksin lasten kanssa kotona, yhden kanssa pitää mennä lääkäriin ja joudut ottamaan kaikki muutkin lapset mukaan. Vaikeuskerroin lisääntyy siis huomattavasti tässä vaiheessa. Valitse siis yksi tai useampi seuraavista vaihtoehdoista kulloisenkin kokoonpanon mukaan.
1. Vauvat: alle vuoden ikäiset vauvat eivät ymmärrä jonottamisen tai odottamisen päälle yhtään mitään. Vaippa pitää vaihtaa ja ruokaa pitää antaa kun sen hetki koittaa. Minulla ykkösvarusteena ovat matkarattaat, jotka saa heittämällä auton perään ja joissa selkänojan saa makaavaan asentoon. Makuupussi on kätevä pakata mukaan rattaisiin. Siinä vauva saa kelliä ja levätä ihan mukavasti ja sen päällä voi tarvittaessa myös vaihtaa vaipat.
Rattaiden lisäksi pakataan hoitolaukkuun vaippoja vähintään 3-6 tunnin tarpeiksi. Vaippoja on yleensä aina liikaa, mutta mieluummin niin päin kuin että ne loppuvat kesken. Tosin jos olette esim. sairaalassa, niin sieltä saa varmasti kysymällä lisää vaippoja. Vauva tarvitsee myös ruokaa ja jos hän on esim. täysimetyksellä niin varustaudu imettämään myös lääkärireissun aikana. Jos kotioloissa käytät imetystyynyä tms. niin ota ne myös ihan suosiolla mukaan. Vieraassa paikassa imettäminen voi muutenkin olla tarpeeksi hankalaa, joten tuttu ja turvallinen imetystyyny auttaa vauvaakin keskittymään syömiseen. Soseista esim. hedelmäsosepurkit ovat käteviä eväitä, koska niitä ei tarvitse lämmittää.
Kun olet kipeän vauvan kanssa liikenteessä, niin tärkeintä on hoitaa vauva niin hyvin kuin mahdollista. Jos esim. imettäminen on hankalaa odotustilassa (kymmenien ihmisten tuijottaessa), niin avaa suusi ja pyydä päästä johonkin rauhalliseen tilaan. Sairaalan ensiavussa on usein juuri lapsille tarkoitettu huone, jonne voi päästä odottamaan lääkäriä. Siellä voit rauhassa vaihtaa vaippaa, syöttää ja nukuttaa vauvaa. Tämä on kaikkinensa miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin se ensiavun odotustila kipeiden ja parhaassa tapauksessa humalaisten aikuisten keskellä (kokemusta on).
2. Alle kouluikäiset lapset: Taaperoikäiset ja sitä vanhemmat lapset ymmärtävät jo hieman odottamisen päälle. Kipeänä oleva lapsi vaatii kuitenkin erityishuomiota melkein yhtä lailla kuin vauvakin. Kipeän lapsen kuljettamiseen ihan ykkösvaihtoehto on edelleenkin rattaat. Vaikka kuinka menette autolla lääkäriin, niin kuumeista tai itsensä satuttanutta lasta on huomattavasti helpompi kärrätä niillä rattailla kuin rehata kädestä perässä tai kantaa sylissä. Jos esim. illalla joudutte kipeän lapsen kanssa lähtemään lääkäriin, niin omissa rattaissa lapsi saa myös hyvin levättyä ja tarvittaessa nukuttua paljon paremmin kuin vaikkapa odotustilan sohvalla. Ota mukaan myös evästä sekä itsellesi että lapselle. Odotustiloista saa yleensä vettä, mutta esim. trippimehu ja muutama keksi piristävät huomattavasti olotilaa.Taaperon kanssa voi myös jo keskustella siitä, minkä takia täällä ollaan ja mitä tutkimuksia lääkäri tulee tekemään. Etukäteen valmistautuminen voi edes hiukkasen helpottaa jännitystä.
3. Kouluikäiset lapset: isompien lasten kanssa lääkärireissut ovat jo huomattavan helppoja. Ota silti evästä mukaan, niin jaksatte pitkäkin odottelun. Jos lapsi on loukannut esim. jalkansa, niin terveyskeskusten ja sairaaloiden auloissa on yleensä pyörätuoleja, joita kannattaa hyödyntää lapsen kuljettamisessa. Lapsen kanssa kannattaa myös keskustella siitä, mitä lääkärissä tulee tapahtumaan.
Kun sitten olette siellä lääkärissä, niin tärkeintä on koittaa selväsanaisesti kertoa mitä on tapahtunut, mihin sattuu ja koska oireet ovta alkaneet. Itse kirjoitan nykyään ihan suosiolla lapulle jo kotona lapsen oireet, kauanko ne ovat kestäneet ja mitä lääkitystä on annettu. Varsinkin lääkkeiden nimet (ja vahvuudet) meinaan unohtaa aina, jos niitä ei ole kirjoitettuna jossakin. Koita pitää lapsi rauhallisena (joo helpommin sanottu kuin tehty), että lääkäri saa tehtyä tutkimuksensa.
Laboratoriokokeisiin lapsen kanssa meneminen ei todellakaan ole mitään herkkua. Meillä esikoinen on ollut sitä sorttia, että yhden vanhemman lisäksi tarvitaan kolme hoitajaa pitämään lasta paikallaan, niin että saadaan sormenpäästä otettua pieni veripisara. Lapsi myös käyttää keuhkojaan siihen malliin, että korvatulpat vois olla suotavia. Tätä taustaa vasten olikin ihan ihmeellistä, kun meidän nro 2 sitten olikin oikea ihannepotilas. Kauniisti vaan hymyiltiin ja ojennettiin kättä hoitajalle ja ei liikuttu yhtään (ja ei muistettu hengittää). Sitten kun tilanne oli ohi ja kehuttiin että voi kun hienosti meni, niin lapsi otti ja pyörtyi. Tämä on siis tapahtunut nyt jo muutaman kerran. Ekalla kertaa pyörtyi heti pistämisen jälkeen ja toisella kertaa päästiin jo odotustilaan, kunnes lapsi rupeaa valittamaan että äiti, minä en nää mitään. Ja sitten olikin menoa taas. Puhuin tästä meidän kokeneen terveydenhoitajan kanssa ja hänen mielestään on aina parempi, että lapsi huutaa ja itkee kun pistetään, koska silloin lapsi muistaa myös hengittää. Jos on ihan hiljaa, niin silloin usein myös pidättää hengitystä ja helposti sitten pyörtyy kun tilanne on ohi. Nykyisin kehotetaan lasta puhaltamaan pihalle samalla kuin pistetään, niin sillä lailla muistaa myös sen hengityksen.
