Pyöräilyinnostus

Puuh, ja pölyt blogista pois. Elämä on aika hektistä näin ruuhkavuosina. Vaikeusastetta lisää se, että toinen puolisko on nykyään viikot poissa töissä toisella paikkakunnalla ja minä hoidan sitten omien töiden lisäksi taloutta täysipainoisesti ja koitan pitää ne kolme lapsukaista jotenkin hengissäkin ja ruokittuna ja vaatetettuna. Vuorokaudessa ei siis ole ylimääräistä tuntia yhtään.

No kaikesta tästä kiireestä ja minuuttiaikatauluista huolimatta, olen nyt kokenut pienoisen pyöräilyinnostuksen. Isäntähän meillä on pyöräilyfanaatikko, joten sikäli homma ei ole mitenkään uutta meidän perheessä. Olen nyt kuitenkin vienyt lapsia hoitoon pyöräkärryllä auton sijasta ja hyvin on homma toiminut. Meiltä on hoitoon noin pari kilometriä ja sen jälkeen pitää vielä polkea töihin neljä kilometriä.

Suunnittelua se kyllä vaatii ja aamulla pitää olla ajoissa asialla. Mutta ei se nyt ihan paha nakki ole kuitenkaan ainakaan näin kesäaikaan hyvillä keleillä. Olenkin nyt vakavasti harkinnut tavarapyörän hankkimista, sähköistä sellaista. Miettiä sopii, että investoiko siihen sen pari kolme tonnia ja jättää uuden auton ostamatta. Voisi olla ihan harkitsemisen arvoinen asia.

Väsyneen äidin uudenvuodenlupaukset

1. Lue kirjoja. Tai lehtiä, oon huomannut että jos luen kirjoja, en ehdi lukea lehtiä ja toisin päin. Elämä on valintoja.
2. Liiku enemmän. Tai liiku edes joskus, eli lomilla ja joskus ehkä viikonloppuisin. Arkipäivisin turha kuvitellakkaan.
3. Tee käsitöitä. Joopajoo. Jos saisi edes tämän vuoden aikana sen pari vuotta sitten aloitetun tyttären hameen valmiiksi ja muutaman muunkin puolivalmiin tekeleen viime vuosikymmeneltä.
4. Tee hyvää kotiruokaa. Tai tee edes jotakin ruokaa pesueelle, mikä vaatii vähän enemmän kuin paketin avaamisen ja mikrossa lämmittämisen. Eikä sen hyvää tarvitse olla kun kuitenkin puolet jälkikasvusta nyrpistää sille nenäänsä oli sitten mitä tahansa.
5. Pidä talo siistinä. Buahhahaa...

Kun koulun aloittaminen jännittää

Koulut alkavat jälleen pian ja varsinkin ekaluokkalaisilla jännitys alkaa olla huipussaan. Kaikki lapset jännittävät koulun aloittamista, toiset enemmän toiset vähemmän. Meidän esikoinen kuului vuosi sitten siihen porukkaan, joka jännittää niin paljon että hyvä kun kykeni suurinpiirtein kouluun menemään pyörtymättä välille. Jännitys oli siis niin kovaa luokkaa, että eskariopettajan kanssa jossakin vaiheessa eskarivuotta keskusteltiin siitä, että olisiko meidän lapselle sen pienluokka kuitenkin parempi vaihtoehto juuri tuon jännittämisen vuoksi. Että olisiko liikaa vaadittu lapselta, joka jännittää niin kauheasti, että hänet paiskattaisiin vaan keskelle koulumaailmaa pärjäämään ihan yksinään?

No lapsi kuitenkin sitten reipastui ja rohkaistui siinä eskarivuoden aikana sen verran, että totesimme, että kyllä se tavallinen koululuokka on paras vaihtoehto ja näin jälkikäteen olemme edelleen samaa mieltä. Ihan helposti se koulun aloittaminen ei kuitenkaan sujunut ja tässä on muutamia juttuja, joiden avulla päästiin ekaluokka kunnialla loppuun saakka ja nyt toiselle luokalle on lapsi menossa ihan hyvillä mielin.

1. Tutustukaa kouluun ja koulumatkaan etukäteen. Keväällä koulun tutustumispäivään kannattaa ehdottomasti mennä. Jännittäjälapsen pitää etukäteen tietää mihin on menossa, ketä siellä on ja mitä koulussa tehdään. 
2. Ole lapsen tukena koulumatkojen ajan ainakin ensimmäiset päivät. Meillä oli todella suuri kynnys siinä, että koulumatkat pitäisi kulkea yksin, mutta toisella kouluviikolla se sitten rupesi jo onnistumaan. 
3. Jos mahdollista, järjestä niin, että lapsen luokalla on ainakin joku ennestään tuttu kaveri. Jännittäjälapsen kun lykkää ihan vieraaseen luokkaan, jossa kaikki ovat vieraita, niin ei siinä ihan heti olla sellaisessa mielentilassa että rupeampa tässä kavereita tekemään. Meillä pelastukseksi tuli se, että eskarista tuli muutama tuttu samalle luokalle, joiden kanssa päästiin hommassa alkuun.
4. Ole aktiivinen opettajan suuntaan ja kerro, että meidän lapsi jännittää todella paljon uusia tilanteita. Meillä tämä kerrottiin ekaluokan opettajalle jo eskarista tulleen lomakkeen mukana ja hän osasikin sitten tukea meidän pientä jännittäjää ihan mukavasti.
5. Kerro lapselle konkreettisesti kuinka kavereita voi pyytää mukaan leikkimään. Meillä oli hieman ongelmana alkusyksystä se, että meidän lapsi ei todellakaan mitenkään aktiivisesti etsiytynyt välitunneilla mukaan toisten kanssa leikkimään, vaan hän paljon mieluummin jättäytyi yksin ja seurasi sivusta mitä ne muut oikein tekee. Meillä käytiin monet keskustelut siitä, kuinka tärkeää niitä kavereita on oikein löytää. Kerroin hänelle ihan, että kun välitunti alkaa, niin pyydä heti siinä jotakin leikkimään kanssasi. Tämä toimikin ihan hyvin, koska oli siis pienempi kynnys pyytää jotakin kaveriksi heti, ennen kuin leikit olivat alkaneetkaan, kuin mennä mukaan muiden lasten "valmiiseen leikkiin". 
6. Usko ja luota että lapsesi kyllä pärjää. Puhu koulusta positiivseen sävyyn ja kerro mukavia koulumuistoja omasta lapsuudestasi. Kerro mitä kaikkea kivaa siellä oppii ja kuinka mukavaa on, kun saa uusia kavereita.

Lastenhoitajan palkkaaminen kotiin

Meillä on nyt jo muutaman kuukauden ollut se tilanne, että lapsille on yksityisen hoidon tuella palkattu kotiin hoitaja. Vanhenpainloma kun loppui ja oli mietittävä, että mitäs tässä seuraavaksi. Hoitorahalla kun ei juuri tule eläneeksi, joten oli sitten vaan pakko mennä sinne töihin. Isäntä ei voinut omista töistään pitää mitään isyyslomaa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lasten vieminen hoitoon.

Tässä kohtaan ahdistus rupesi lisääntymään suuresti kun ajattelin, että tuo meidän 10 kuukauden ikäinen vauvamme muka pitäisi viedä johonkin ulkopuoliselle hoitoon? Joo ei ikinä!! No sitten katsoin, että Kelalta on tullut se uusi osittainen hoitoraha. Eli jos olisi vaikka kolme päivää viikossa töissä ja pari kotona, niin puolison ja isovanhenpien suosiollisella avustuksella viikot saisi sumplittua niin, ettei lapsia tarvitsisi viedä hoitoon ollenkaan. Ainakaan pariin kuukauteen. Kysyin työnantajalta, voisiko tämä onnistua. Ei onnistunut. Joten sen ajatuksen sai sitten unohtaa samantien.

Sitten rupesin etsimään tietoa hoitajan palkkaamisesta kotiin. Ajatuksena oli, että jos nyt edes kesään saakka palkkaisi jonkun, niin ei siitä nyt varmaan ihan konkurssia tulisi. No rahat ovat riittäneet ihan hyvin ja olen tykännyt tästä systeemistä niin paljon (lapset myös), että meille on haussa syksylle uusi hoitaja kotiin. (tämä nykyinen kun ei voi silloin enää jatkaa) Hakemuksia lastenhoitajaksi on tähän mennessä tullut noin 30 kpl, joten eiköhän me sopiva löydetä.

Hoitajan palkkaamiseksi kotiin liittyy muutamia juttuja, mitä pitää tehdä, mutta ei se mitenkään ylivoimaista loppujen lopuksi ole.

1. Etsi tietoa. Kelan sivuilta löytyy hyvin yksityisen hoidon tuesta tietoa. Sieltä löytyy myös laskuri, jolla saa selvitettyä kuinka paljon tukea voi saada omille lapsillensa. Tuen suuruus riippuu  myös kotikaupungista, koska toiset kaupungit maksavat sitä enemmän kuin toiset. Kaupungin maksama hoitolisä maksetaan siis myös kelan kautta. Lisäksi googlettamalla löytyy kokemuksia ja yleisiä kysymyksiä helposti. Esim.hoitopaikasta löytyy usein kysyttyjä kysymyksiä hoitajan palkkaamisesta kotiin.
2. Löydä sopiva hoitaja. Mollin sivuille voi kuka tahansa laittaa ilmoituksen vapaasta hoitajan paikasta. Kysele tutuilta ja kavereilta tietääkö joku sopivaa hoitajaa. 
3. Haastattele sopivat ehdokkaat.Netistä löytyy sopivia haastattelukysymyksiä ja myös tietoa siitä, mitä työnantaja saa ja ei saa kysyä! Kun hoitajan palkkaa omaan kotiin, niin tärkeintä on kuitenkin että henkilökemiat sopivat yhteen. 
4. Kun päätös on tehty, tehkää kirjallinen työsopimus! Netissä olevia valmiita sopimuspohjia kannattaa hyödyntää, niin kaikki tulee merkittyä oikein alusta saakka.
5. Yksityisen hoidon tukeen tarvitaan kunnalta nimmari, että he hyväksyvät palkatun hoitajan. Meillä sen hoiti varhaiskasvatusjohtaja. Käytiin hoitajan kanssa näytillä, otettiin työsopimus myös mukaan ja saatiin kunnalta nimmari Kelaan lomakkeeseen WH2. Jotkin kunnat vaativat samalla näytille hoitajan rikosrekisteriotteen, mutta meillä sitä ei vaadittu. Jos rikosrekisteriotetta ei kunta vaadi, niin tietysti itse sitä kannattaa pyytää katsottavaksi. Siihen on ihan täysi oikeus hoitajan palkkaavalla perheellä.
6. Kelaan lähetetään hakemukset WH1 ja WH2. WH1-lomakkeen voi täyttää sähköisesti, mutta WH2 täyttää hoitaja ja jos hoitajalla ei ole Y-tunnusta, niin tätä ei voi täyttää sähköisesti. Minä täytin WH1 netissä, skannasin WH2 ja työsopimuksen siihen liitteeksi. Kelaan ei tarvinnut kiikuttaa siis mitään lippua tai lappua kuitenkaan. Myönteinen päätös yksityisen hoidon tukeen tuli heti parin päivän sisään. 
7. Hoida tarpeelliset vakuutukset kuntoon. Kelan sivuilla lukee: Kun palkkaat työsuhteisen hoitajan, sinun tulee työnantajana tehdä ennakonpidätys maksamastasi palkasta hoitajan verokortin mukaan. Lisäksi sinun tulee maksaa sosiaaliturvamaksu ja huolehtia lakisääteisistä vakuutusmaksuista, joita ovat työttömyysvakuutusmaksu, työeläkemaksu, tapaturmavakuutus ja ryhmähenkivakuutus. Sosiaaliturva- ja vakuutusmaksuista perhe huolehtii koko palkan osalta, myös Kelan maksamasta tuen osuudesta. Kun kotitalous on työnantaja-asemassa, se on myös velvollinen järjestämään työterveyshuollon työntekijälleen.
8. Kun hoitaja sitten tulee kotiin lapsianne hoitamaan, sopikaa kaikesta mahdollisesta mahdollisimman tarkkaan! Suosittelen hoitajalle esim. oman kansion tekemistä, mistä löytyy kaikki tarvittavat tiedot, kuten normaali päivärytmi, lasten allergiat, ruokapolitiikka, vaippapolitiikka, päiväunet, ulkona käymiset ym. Lisäksi vanhempien yhteystiedot tottakai ja jos lähistöllä asuu esim. isovanhempia tai muita sukulaisia, joihin voi ottaa yhteyttä hätätapauksessa, niin myös heidän numerot ja osoitteet. Muista näyttää hoitajalle mistä löytyvät ensiapuvälineet, kuten laastarit tai kyytabletit.
9. Kun palkanmaksun aika lähestyy, palkka.fi on se paikka, minkä avulla saat hoidettua homman kunnialla. Sieltä löytyy tosi hyvin tietoa siitä kuinka palkka käytännössä maksetaan. Sen kautta saat maksettua myös kaikki työantajan sivukulut ja ennakonpidätykset. Ainoastaan muutama vakuutusmaksu jää tämän lisäksi maksettavaksi erikseen. Sivun alareunasta löytyy verohallinnon numero, mistä voi soitttaa apua kun tulee pulmia. (hyvin tarpeellinen...) 
10. Kun alkuun on päästy, niin ei tämän pyörittäminen mitenkään ylivoimaisen vaikeaa ole. Itse pitää tietysti olla asialla ihan eri tavalla kun hoitaja tulee omaan kotiin töihin. Itselläni eniten aikaa menee ruokahuollon miettimiseen ja ruokien valmistamiseen etukäteen viikonloppuisin. Palkanmaksu on loppujen lopuksi aika nopeasti tehty.

Kaikki tämä on kuitenkin todellakin sen arvoista, että lapset saavat nauttia rauhallisesta kotihoidosta ja kyllähän siinä myös aikaa säästyy huomattavasti, kun ei tarvitse lapsia viedä ja hakea hoitoon joka aamu ja iltapäivä. Meillä kotikunta tukee alle kouluikäisten lasten hoitoa sen verran kohtuullisesti, että kokonaisuudessaan hoitajan palkkaaminen kotiin ei maksa kuin 100-200 euroa enemmän kuukaudessa kuin silloin jos he olisivat kunnallisessa päivähoidossa. En voi kuin suositella!

Kuinka opettaa lapsi ajamaan ilman apupyöriä?

Jokainen vanhempi kokee ylpeyden hetkiä silloin, kun oma lapsii oppii polkemaan ilman apupyöriä. Mitä aikaisemmin lapsi sen oppii, niin sitä hienommalta se vanhemmista tuntuu. Ja vastaavasti mitä myöhemmin homma onnistuu, niin sitä enemmän ahdistusta kehittyy koko asiasta. Kun oma lapsi alkaa lähestyä kouluikää ja ei suostu luopumaan apupyöristä, niin kyllä siinä hieman meinaa tuskahikeä pukata vanhemmille. Sitten kun vielä tietysti naapurissa tai sukulaisissa on joku pikku-eemeli, joka polkee ilman apupyöriä kolmevuotiaana.

Meillä keskimmäinen 5-vee lapsi pyysi tässä taannoin ottamaan pyörästään apupyörät pois. Lapsi siinä vähän aikaa potkiskeli jaloilla vauhtia ja sitten alamäessä laittoi jalat polkimille ja lähti polkemaan! Vanhenpien ei tarvinnut sekaantua tähän hommaan ollenkaan. Me oltiin aivan ihmeissään, että näinkö helppoa se voi olla!!

Esikoinen ei meinaan 5-vuotiaana olisi todellakaan lähtenyt polkemaan ilman apupyöriä minnekkään. Hänen kohdallaan oppimisprosessi oli todella pitkällinen. Me koitettiin oikeasti vaikka mitä. Me nostettiin niitä apupyöriä vähän ylemmäs, että lapsi oppisi polkemaan ilman niiden tukea. Joo ei onnistunut. Sitten otettiin apupyörät pois ja meillä oli semmoinen työntöaisa, josta pidettiin lasta pystyssä. No ei se lapsi siinäkään mitään oppinut. Sitten heivattiin työntöaisa pois ja juostiin lapsen perässä selästä kiinni pitäen. Ei onnistunut. Lasta vaan niin kauheasti pelotti se kaatuminen, että ei uskaltanut aktiivisesti itse lähteä polkemaan ilman mitään tukea.

Tässä vaiheessa tein, kuten kuka tahansa vanhempi ja menin googleen. Netistä sain kyllä vertaistukea kaikilta muiltakin vanhemmilta, joiden lapset ei vaan meinaa oppia polkemaan ilman apupyöriä. Netistä löytyi myös kaikista ratkaisevin ohje, minkä avulla esikoinen lopulta oppi pyöräilemään ja varsin helposti oppikin. Kerron salaisuuden myös teille ja tässä se tulee:

Laske pyörän istuinta niin matalalle, että lapsen jalat yltävät tukevasti maahan.

Eli vaikka lapsen polvet olisivat vähän koukussa, niin tässä harjoitteluvaiheessa tärkeintä on, että lapsi saa tarvittaessa jalat nopeasti maahan. Pyöräily ei tunnu ihan niin huteralta ja kynnys polkimien koittamiseen pienenee, kun jaloilla saa helposti tukea maasta. Ei myöskään kannata aloittaa harjoittelua siitä kaikkein isoimmasta pyörästä, mikä lapsella mahdollisesti on jo hankittuna vaan pienempää pyörää on helpompi tässäkin suhteessa hallita. Meillä on myöskin ollut käytössä semmoinen potkupyörä, jossa ei ole polkimia ollenkaan. Siinä lapsi saa treenattua tasapainoa todella hyvin ja pelkoa kaatumisesta ei juurikaan ole.

Pyöräilemistä ilman apupyöriä kannattaa harjoitella suurin piirtein heti keväällä kun tiet ovat kuivia. Tässä on nimittäin se hyöty, että lapsilla on aikaisin keväällä vielä enemmän vaatetta päällä ja jos pyörällä vähän kaatuu, niin toppahousujen kanssa ei välttämättä tule mitään haavaa. Kesähelteillä kun otat apupyörät pois, niin siitä asfaltista tai sorasta saa ihan kivan haavan polveen, kun vähänkin ottaa maahan lähituntumaa...

Sitten kun lapsi vihdoin ja viimein polkee sujuvasti ilman apupyöriä ja vanhemmat hurraavat ja ovat niin ylpeitä, niin jo heti kohta iskeekin sitten seuraava huoli: Miten opettaa lapsi jarruttamaan?? :)
Meillä esikoinen oppi polkemaan niin aikaisin keväällä, että tien vieressä oli vielä korkea lumivallit. Niinpä hän koki jarruttamisen ihan turhaksi puuhaksi ja yksinkertaisesti vaan otti niin kovat vauhdit kuin suinkin sai ja ajoi suoraan lumipenkkaan. Onneksi sitä jarruttamistakin sitten opeteltiin ennen kuin ihan kaikki lumet olivat ehtineet sulaa.

Lapsen kanssa lääkäriin

Jokaisen perheen elämässä tulee hetkiä, kun lapsi pitää viedä lääkäriin. Toisille onnekkaille harvemmin ja toisille sitten vähän useammin. Oli sitten lapsella korva kipeänä tai huuli halki (been there, done that), itse lääkäriin meno on aina projekti joka on syytä ottaa vakavasti, että hommasta selvitään kunnialla. Minulla on näissä aina mottona: varaudu ja valmistaudu kaikkeen mahdolliseen!

Vaikka kuinka olisi lääkärinaika varattuna ja kuvittelet, että käydään vaan äkkiä siellä, saadaan korvatulehdukseen antibiootit ja apteekin kautta kotiin. Tunnin keikka korkeintaan. Melkein aina homma kestää kuitenkin kauemmin kuin kuvittelitkaan. Ensin lääkäri on vähän myöhässä, sitten hän haluaa ottaa varmuudeksi muutamat labrakokeet, meette jonottamaan labraan, odotatte tuloksia, odotatte että lääkäri ehtii ne katsoa, odotatte että lääkäri ehtii ottaa teidät uudestaan vastaan ja sen jälkeen meette sitten jonottamaan vielä apteekkiin, jossa ruuhka-aikana voi hyvinkin mennä puoli tuntia kevyesti. Ja hups, kolme tuntia onkin mennyt niin että pärähti. Jos et ole valmistautunut, niin sinulla on mukanasi väsynyt, nälkäinen ja kipeä lapsi ja kenelläkään ei ole mukavaa siinä vaiheessa.

Varustautuminen on tietysti sitä tärkeämpää mitä pienemmästä lapsesta on kysymys. Kela-kortilla pääsee jo pitkälle, mutta sillä ei lasta ruokita eikä vaippaa vaihdeta. Kouluikäiset ovat jo suht joustavia, mutta taaperot ja vauvat varsinkin tarvitsevat ruokaa ja unta, olitte sitten kotona tai ensiavussa jonottamassa. Parhaassa tapauksessa olet yksin lasten kanssa kotona, yhden kanssa pitää mennä lääkäriin ja joudut ottamaan kaikki muutkin lapset mukaan. Vaikeuskerroin lisääntyy siis huomattavasti tässä vaiheessa. Valitse siis yksi tai useampi seuraavista vaihtoehdoista kulloisenkin kokoonpanon mukaan.

1. Vauvat: alle vuoden ikäiset vauvat eivät ymmärrä jonottamisen tai odottamisen päälle yhtään mitään. Vaippa pitää vaihtaa ja ruokaa pitää antaa kun sen hetki koittaa. Minulla ykkösvarusteena ovat matkarattaat, jotka saa heittämällä auton perään ja joissa selkänojan saa makaavaan asentoon. Makuupussi on kätevä pakata mukaan rattaisiin. Siinä vauva saa kelliä ja levätä ihan mukavasti ja sen päällä voi tarvittaessa myös vaihtaa vaipat.

Rattaiden lisäksi pakataan hoitolaukkuun vaippoja vähintään 3-6 tunnin tarpeiksi. Vaippoja on yleensä aina liikaa, mutta mieluummin niin päin kuin että ne loppuvat kesken. Tosin jos olette esim. sairaalassa, niin sieltä saa varmasti kysymällä lisää vaippoja. Vauva tarvitsee myös ruokaa ja jos hän on esim. täysimetyksellä niin varustaudu imettämään myös lääkärireissun aikana. Jos kotioloissa käytät imetystyynyä tms. niin ota ne myös ihan suosiolla mukaan. Vieraassa paikassa imettäminen voi muutenkin olla tarpeeksi hankalaa, joten tuttu ja turvallinen imetystyyny auttaa vauvaakin keskittymään syömiseen. Soseista esim. hedelmäsosepurkit ovat käteviä eväitä, koska niitä ei tarvitse lämmittää.

Kun olet kipeän vauvan kanssa liikenteessä, niin tärkeintä on hoitaa vauva niin hyvin kuin mahdollista. Jos esim. imettäminen on hankalaa odotustilassa (kymmenien ihmisten tuijottaessa), niin avaa suusi ja pyydä päästä johonkin rauhalliseen tilaan. Sairaalan ensiavussa on usein juuri lapsille tarkoitettu huone, jonne voi päästä odottamaan lääkäriä. Siellä voit rauhassa vaihtaa vaippaa, syöttää ja nukuttaa vauvaa. Tämä on kaikkinensa miljoona kertaa parempi vaihtoehto kuin se ensiavun odotustila kipeiden ja parhaassa tapauksessa humalaisten aikuisten keskellä (kokemusta on).

2. Alle kouluikäiset lapset: Taaperoikäiset ja sitä vanhemmat lapset ymmärtävät jo hieman odottamisen päälle. Kipeänä oleva lapsi vaatii kuitenkin erityishuomiota melkein yhtä lailla kuin vauvakin. Kipeän lapsen kuljettamiseen ihan ykkösvaihtoehto on edelleenkin rattaat. Vaikka kuinka menette autolla lääkäriin, niin kuumeista tai itsensä satuttanutta lasta on huomattavasti helpompi kärrätä niillä rattailla kuin rehata kädestä perässä tai kantaa sylissä. Jos esim. illalla joudutte kipeän lapsen kanssa lähtemään lääkäriin, niin omissa rattaissa lapsi saa myös hyvin levättyä ja tarvittaessa nukuttua paljon paremmin kuin vaikkapa odotustilan sohvalla. Ota mukaan myös evästä sekä itsellesi että lapselle. Odotustiloista saa yleensä vettä, mutta esim. trippimehu ja muutama keksi piristävät huomattavasti olotilaa.Taaperon kanssa voi myös jo keskustella siitä, minkä takia täällä ollaan ja mitä tutkimuksia lääkäri tulee tekemään. Etukäteen valmistautuminen voi edes hiukkasen helpottaa jännitystä.

3. Kouluikäiset lapset: isompien lasten kanssa lääkärireissut ovat jo huomattavan helppoja. Ota silti evästä mukaan, niin jaksatte pitkäkin odottelun. Jos lapsi on loukannut esim. jalkansa, niin terveyskeskusten ja sairaaloiden auloissa on yleensä pyörätuoleja, joita kannattaa hyödyntää lapsen kuljettamisessa. Lapsen kanssa kannattaa myös keskustella siitä, mitä lääkärissä tulee tapahtumaan.


Kun sitten olette siellä lääkärissä, niin tärkeintä on koittaa selväsanaisesti kertoa mitä on tapahtunut, mihin sattuu ja koska oireet ovta alkaneet. Itse kirjoitan nykyään ihan suosiolla lapulle jo kotona lapsen oireet, kauanko ne ovat kestäneet ja mitä lääkitystä on annettu. Varsinkin lääkkeiden nimet (ja vahvuudet) meinaan unohtaa aina, jos niitä ei ole kirjoitettuna jossakin. Koita pitää lapsi rauhallisena (joo helpommin sanottu kuin tehty), että lääkäri saa tehtyä tutkimuksensa. 

Laboratoriokokeisiin lapsen kanssa meneminen ei todellakaan ole mitään herkkua. Meillä esikoinen on ollut sitä sorttia, että yhden vanhemman lisäksi tarvitaan kolme hoitajaa pitämään lasta paikallaan, niin että saadaan sormenpäästä otettua pieni veripisara. Lapsi myös käyttää keuhkojaan siihen malliin, että korvatulpat vois olla suotavia. Tätä taustaa vasten olikin ihan ihmeellistä, kun meidän nro 2 sitten olikin oikea ihannepotilas. Kauniisti vaan hymyiltiin ja ojennettiin kättä hoitajalle ja ei liikuttu yhtään (ja ei muistettu hengittää). Sitten kun tilanne oli ohi ja kehuttiin että voi kun hienosti meni, niin lapsi otti ja pyörtyi. Tämä on siis tapahtunut nyt jo muutaman kerran. Ekalla kertaa pyörtyi heti pistämisen jälkeen ja toisella kertaa päästiin jo odotustilaan, kunnes lapsi rupeaa valittamaan että äiti, minä en nää mitään. Ja sitten olikin menoa taas. Puhuin tästä meidän kokeneen terveydenhoitajan kanssa ja hänen mielestään on aina parempi, että lapsi huutaa ja itkee kun pistetään, koska silloin lapsi muistaa myös hengittää. Jos on ihan hiljaa, niin silloin usein myös pidättää hengitystä ja helposti sitten pyörtyy kun tilanne on ohi. Nykyisin kehotetaan lasta puhaltamaan pihalle samalla kuin pistetään, niin sillä lailla muistaa myös sen hengityksen.

Helppo ja nopea broilerikastike

Tämä epämääräinen mössö on todella hyvää broilerikastiketta. Normaalisti minä en kauheesti broilerin lihasta välitä, mutta tässä se osuu ja uppoaa todella hyvin. Ohje on otettu jostakin lehdestä aikoja sitten ja varsinkin opiskeluaikoina isännän kanssa tätä kokkailtiin ahkerasti.

Paketti hunajamarinoitua broilerin fileesuikaleita
Tölkillinen viipaloituja herkkusieniä
noin 200 g sulatejuustoa

Paista broilerit, lisää sienet, anna paistua hetkisen aikaa ja lisää sulatejuusto. Paista kunnes juusto on sulanut. Voi laittaa jotakin mausteita jos haluaa, mutta minä en ole kokenut niitä tarpeellisiksi. Tarjoa lisänä riisiä tai pastaa maun mukaan.